Taiteen valitseminen kotiin on henkilökohtainen matka, olipa kyse rakkaudesta ensisilmäyksellä tai harkitusta etsinnästä oikeiden värien ja mittasuhteiden löytämiseksi. Se edustaa ajan ja näkemyksen investointia ja ansaitsee tulla esitellyksi yhtä huolellisesti. Oikea teos väärässä paikassa voi menettää puolet vaikutuksestaan – kun sijoittelu onnistuu, se tuntuu kuin teos olisi aina kuulunut juuri sinne. Oppaamme käy läpi sijoitteluperiaatteet huone kerrallaan, jotta voit ripustaa varmasti ilman arvailua.


Ennen kuin valitset koon, lue huone. Kolme asiaa ratkaisee, miltä teos näyttää seinällä:
Kattokorkeus määrittää, kuinka paljon tilaa taiteen yläpuolelle jää
Seinän leveys määrittää, kuinka suuri yksittäinen teos tai kokonaisuus voi olla
Huonekalujen tiheys eli kuinka suuren osan seinästä huonekalut alapuolella jo visuaalisesti täyttävät
Lähtökohtaisesti taideteoksen tulisi kattaa noin kaksi kolmasosaa – kolme neljäsosaa seinäosuudesta tai sen alla olevasta huonekalusta. Selvästi kapeampi näyttää jälkikäteen lisätyltä; selvästi leveämpi voi tuntua liian hallitsevalta.
Yleinen käytäntö on ripustaa teoksen keskikohta 145–150 cm lattiasta, mikä vastaa suunnilleen useimpien aikuisten silmien korkeutta, ja tähän sääntöön kannattaa turvautua aina, kun mitään huonekalua ei ole, johon sijoittelun voisi ankkuroida. Hyvin korkeissa huoneissa keskilinja voi siirtyä ylemmäs, lähemmäs 150–160 cm:ä, jotta teos ei näytä pieneltä yläpuolella olevaan tilaan nähden. Matalammissa huoneissa kannattaa pysyä lähellä 145 cm:ä, jotta taide ei tunnu ahtaalta seinän yläreunaa vasten.
Sohvan tai nojatuolin yläpuolella mittaa selkänojan yläreunasta käsinojan sijaan – tyynyt ja pehmusteet liikkuvat enemmän kuin runko itse. Istuinkorkeus vaihtelee, noin 70–80 cm nojatuolissa ja hieman enemmän sohvassa, joten keskikohdan pitäisi osua noin 140–145 cm:iin, jättäen 15–20 cm väliä selkänojan yläreunan ja teoksen väliin. Jos vieressä on lamppu tai sivupöytä, pidä taide istuinryhmän oman alueen sisällä, jotta se näyttää ankkuroidulta eikä kilpaile vierellä olevan kanssa.

Tavallisen 240 cm:n kattokorkeuteen perustuen tämä jättää taideteoksen yläpuolelle noin 35–40 cm tilaa.
Julistekokoelma seinällä on käytännössä yksi suuri, useista kehyksistä koostuva teos, ja sitä kannattaa käsitellä sellaisena. Sama kahden kolmasosan – kolmen neljäsosan leveyssääntö ja silmien korkeudelle keskittäminen koskee koko kokonaisuutta, ei kutakin yksittäistä kehystä.
Pidä kehysten välinen etäisyys tasaisena, 5–8 cm koko matkalla
Ripusta suurin tai tärkein teos ensin silmien korkeudelle ja rakenna kokonaisuus siitä ulospäin
Valitse symmetrinen ruudukko siistiin, järjestäytyneeseen ilmeeseen, tai kokeile vapaampaa, ajan myötä kootun oloista salonki-tyyliä
Parittomat luvut – kolme, viisi, seitsemän – asettuvat sommitelmaan luontevammin. Parilliset luvut voivat tuntua siltä, että ne etsivät symmetriaa, jota eivät ole vielä löytäneet


Makuuhuoneessa on kaksi luontaista ankkurointikohtaa – sängynpääty ja yöpöydät – kumpikin omassa mittakaavassaan.
Sängynpäädyn yläpuolella
Sama kahden kolmasosan – kolmen neljäsosan leveyssääntö pätee tässäkin, mutta yhdellä lisäyksellä: kiinnitä huomiota symmetriaan yöpöytien ja lamppujen kanssa molemmin puolin, sillä silmä hahmottaa koko seinän yhtenä sommitelmana. Jätä 15–25 cm väliä sängynpäädyn yläreunan ja kehysten alareunan väliin.
Yöpöydän yläpuolella
Tässä katsesuunta on istuen tai maaten, joten sijoittelu on matalampi kuin tavallisessa silmien korkeuden säännössä, ja itse kehyksen tulisi olla pienempi.
Pidä kehys 50–75 % yöpöydän leveydestä – tätä leveämpi alkaa näyttää yläraskaalta
Ripusta alareuna 20–30 cm pinnan yläpuolelle, jotta arkisille tavaroille jää tilaa taidetta peittämättä
Kohdista keskikohta yöpöydän keskipisteeseen, ei sänkyyn
Jos vieressä on pöytälamppu, anna kehyksen olla hieman korkeammalla tai siirrä lamppua hieman sängyn suuntaan, jotta se peittää passepartoutin vain osittain
Kokonaisuuden yhdistäminen
Sängynpäädyn teoksen ja yöpöytien teosten pitäisi tuntua siltä, että ne kuuluvat yhteen ilman, että ne ovat täysin samanlaisia – yhteinen sävy tai teema toimii paremmin kuin identtinen kehys tai tyyli.


XL-teokset vaativat erilaisen lähestymistavan sen mukaan, mitä niiden alla on – huonekalu ankkurina muuttaa totuttuja mittasuhteita, avoin seinä ei.
Huonekalu ankkurina
Tämä on ainoa tapaus, jossa tavallinen kahden kolmasosan – kolmen neljäsosan sääntö kääntyy toisin päin: yksittäinen XL-teos voi ulottua matalan ankkurin, kuten jakkaran, yli, kunhan ylitys näyttää tarkoitukselliselta eikä sattumanvaraiselta. Keskitä teos ja pidä ylitys tasaisena molemmilla puolilla. Jakkara on matalampi kuin tavallinen huonekalukorkeus, joten mittaa 15–20 cm:n väli sen todellisesta tyylilinjasta, noin 60–65 cm:stä, ei tavanomaisesta 85 cm:stä.
Kattokorkeus vaikuttaa siihen, kuinka paljon tilaa tämä jättää yläpuolelle – noin 35–40 cm tavallisessa huoneessa, 80–100 cm tai enemmän korkeammassa – ja se ohjaa myös suuntausta. Pidä teos pystysuunnassa kapean ankkurin, kuten jakkaran, yläpuolella, jossa leveys on joka tapauksessa rajallinen. Sohvan yläpuolella, jossa leveyttä on jo runsaasti, vaakasuunta hyödyntää tilan paremmin. Korkeammassa huoneessa tämä rajoite väljenee, jolloin suunta muuttuu enemmän tyylikysymykseksi.
Aidosti avoimella seinällä
Porraskäytävät, korkeat eteisen seinät, kaksikerroksiset tilat – kaikkialla, missä alapuolella ei ole mitään ankkuroitavaa. Täällä keskikohta siirtyy ylemmäs tavallisesta silmien korkeudesta, tyypillisesti 155–165 cm:iin kattokorkeuden kasvaessa, ja mittakaava määräytyy itse seinän mukaan eikä kiinteän luvun mukaan. Juuri tässä XL-taide saa olla huoneen ainoa suuri lausunto. Olipa se ankkuroitu alla olevaan huonekaluun tai yksinään avoimella seinällä, periaate pysyy samana: anna teoksen viedä tilaa, jonka se on ansainnut, ja luota siihen, että juuri mittakaava tekee siitä harkitun oloisen.
Ota tähän aikaa. Olet käyttänyt ajatusta – ja usein melko paljon aikaa ja rahaa – valitsemaasi taiteeseen, ja se ansaitsee sijoittelun, joka tekee sille oikeutta. Jos kehystäminen on vielä päättämättä, oppaamme kehyksen valintaan on hyvä seuraava askel – se käsittelee paitsi kehyksen ulkonäköä, myös sitä, miten se suojaa teosta vuosien ajan.